USEIN ESITETTYJÄ KYSYMYKSIÄ
Mikä on kuntien yhteinen varainhankinta- ja takausjärjestelmä?
Kuntien takauskeskus on lailla perustettu julkisoikeudellinen laitos, jonka tarkoituksena on turvata ja kehittää kuntien yhteistä varainhankintaa.
Tarkoituksensa toteuttamiseksi takauskeskus voi myöntää takauksia terveiden ja varovaisten liikeperiaatteiden mukaisesti, riittävää vakuutta vastaan, takauskeskuslaissa säädetyin ehdoin.
Lain mukaan takauksia voi myöntää vain kuntien määräämisvallassa olevalle luottolaitokselle. Tällaisia luottolaitoksia on yksi, Kuntarahoitus Oyj.
Takauskeskuksen myöntämän takauksen perimmäinen tavoite on alentaa kuntien, hyvinvointialueiden ja sosiaalisen asuntotuotannon varainhankinnan kustannuksia. Rahoituksen edullisuuden lisäksi tarkoituksena on varmistaa rahoituksen saatavuus kaikissa olosuhteissa.
Rahoitus kohdistuu pääosin yleishyödyllisiin investointeihin. Näitä ovat esimerkiksi energialaitokset, päiväkodit, koulut, asunnot tai sairaalat. Takauskeskusjärjestelmä voi rahoittaa ainoastaan julkisen sektorin toiminnan piiriin kuuluvia kohteita. Kohteet on lueteltu takauskeskuslaissa.
Kuntien takauskeskuksen pysyviä jäseniä ovat kaikki Manner-Suomen kunnat. Jäsenkunnat ovat vastuussa takauskeskuksen sitoumuksista, ja kuntayhteisöt, hyvinvointialueet ja sosiaalisen asuntotuotannon yhteisöt puolestaan ovat edullisten lainojen edunsaajina. Viime kädessä hyötyjä on jokainen veronmaksaja, kunnan ja hyvinvointialueen palveluja käyttävä kuntalainen ja sosiaalisen asuntotuotannon palveluja käyttävä asukas.
Mikä on takauskeskusjärjestelmän toiminta-ajatus?
Takauskeskusjärjestelmän toiminta-ajatuksena on hyödyntää kuntien hyvää luottokelpoisuutta edullisen rahoituksen hankkimiseksi ja välittämiseksi kunnille, hyvinvointialueille ja sosiaaliseen asuntotuotantoon.
Tehtävänä on varmistaa rahoituksen saatavuus kaikissa olosuhteissa. Järjestelmän merkitys korostuu kriisitilanteissa, joissa kuntien rahoituksen saanti markkinoilta vaikeutuu.
Hyvä esimerkki tästä on vuoden 2008 finanssikriisi, jolloin pankit lähes lopettivat kuntien luototuksen, ja myös sosiaalisen asuntotuotannon rahoitus oli vaarassa tyrehtyä. Pankit pyrkivät myymään kunnille aiemmin myöntämiään lainoja. Tässä tilanteessa Suomen valtio tuki Kuntarahoitusta osallistumalla sen pääomien vahvistamiseen kuntasektorin rinnalla.
Kasvaneen pääoman ansiosta Kuntarahoitus pystyi laajentamaan luotonantoaan, mikä mahdollisti kuntien investoinnit ja 18 000 sosiaalisen asunnon rakentamisen seuraavan kahden vuoden aikana.
Kuntien takauskeskuksella ja Kuntarahoituksella on samat luottoluokitukset kuin Suomen valtiolla.
Mitä tarkoittaa, että varainhankinta on yhteistä?
Yhteisen varainhankinnan ja takauskeskusjärjestelmän keskeinen ajatus on, että suomalaiset kunnat toimivat yhdessä. Yhteistoiminta koostuu varainhankinnasta ja varainhankinnan takauksista.
Varainhankinnan toteuttaa Kuntarahoitus Oyj, jonka omistavat kunnat, Keva ja valtio. Varainhankinnan takauksen puolestaan järjestää Kuntien takauskeskus, jonka jäseniä kunnat ovat.
Luottolaitos hankkii rahoitusta kansainvälisiltä markkinoilta ja lainaa sitä edelleen kuntasektorille, hyvinvointialueille ja sosiaalisen asuntotuotannon toimijoille.
Kunnille keskitetty rahoituksen hankinta tuo mittakaavaetuja, mahdollistaa myös pienille ja keskisuurille kunnille pääsyn kansainvälisille rahoitusmarkkinoille ja varmistaa varainhankinnan ammattimaisen hoidon.
Mikä on kuntien takauskeskuksen antaman takauksen tavoite?
Takauksen perimmäinen tavoite on alentaa kunnan, hyvinvointialueen ja sosiaalisen asuntotuotannon varainhankinnan kustannuksia ja turvata rahoituksen saatavuutta. Viime kädessä hyötyjä on jokainen veronmaksaja, kunnan ja hyvinvointialueen palveluja käyttävä kuntalainen ja sosiaalisen asuntotuotannon palveluja käyttävä asukas.
Mikä on kuntarahoituksen tehtävä?
Kuntarahoituksen tehtävä on palvella Kuntien takauskeskuksesta annetun lain 1 §:n tarkoittamia yhteisöjä.
Mitkä ovat kuntien vastuut takauskeskusjärjestelmässä?
Kuntien takauskeskuksen jäsenkunnat takaavat yhdessä ne sitoumukset, jotka takauskeskus on antanut luottolaitoksen varainhankinnalle.
Takauskeskuslaki määrittää kuntien vastuut ja niiden rajaukset. Lain mukaan jäsenkunnat rahoittavat asukasmääriensä mukaisessa suhteessa ne takauskeskuksen sitoumukset ja menot, joita ei muuten saada katetuksi.
Ensisijainen vastuu maksuvelvoitteista on takauskeskuksella. Lain mukaisesti sillä on oltava rahasto ja valmiusluottojärjestelyt mahdollisten velvoitteiden hoitamiseksi.
Takauskeskus kattaa toimintakulunsa toimintojensa tuotoilla, jotka koostuvat takausprovisioista ja sijoitustuotoista. Näistä kertyy varoja rahastoon. Mikäli rahasto ei riitä, takauskeskus voi periä kunnilta maksuosuuksia.
Jos jokin kunta ei maksa osuuttaan ajoissa, muut kunnat kattavat sen tilapäisesti. Ajan myötä takauskeskus perii saatavansa myös maksamatta jättäneiltä kunnilta ja hyvittää näin saaduilla maksuilla muiden puolesta maksaneet kunnat jälkikäteen korkoineen.
Vaikka teoriassa luottolaitoksen maksukyky voisi heikentyä esimerkiksi vastapuolen maksuhäiriöiden tai pääomamarkkinoiden häiriöiden vuoksi, käytännössä Kuntarahoitus ei ole kohdannut luottotappioita, eikä yksikään kunta ole jättänyt velkojaan maksamatta järjestelmän historian aikana.
Teoreettisuudestaan huolimatta vastuiden perimmäinen rakenne heijastuu Kuntien takauskeskuksen käytännön toiminnassa ja kuntatalouksien seurannassa.
Miten takauskeskusjärjestelmä toimii?
Takauskeskusjärjestelmässä Kuntien takauskeskus myöntää takauksia luottolaitoksen varainhankinnalle. Varainhankinta toteutetaan kokonaisuudessaan kansainvälisillä pääomamarkkinoilla. Suurin osa varainhankinnasta tapahtuu vakioituina liikkeeseenlaskuina velkaohjelmien alla.
Takaus mahdollistaa sen, että luottolaitoksen liikkeeseen laskemat velkasitoumukset luokitellaan nollariskiluokkaan luottolaitosten vakavaraisuuslaskennassa ja tason 1 likvideihin varoihin likviditeettilaskennassa EU-alueella.
Kuntarahoitus Oyj on ainoa kuntien määräysvallassa oleva luottolaitos.
Millaisia vakuuksia kuntien takauskeskus edellyttää takauksilleen?
Takauskeskus voi lain mukaan myöntää takauksia ainoastaan riittävää vakuutta vastaan. Vakuutena ovat luottolaitoksen takauskeskukselle panttaamat lainat, joissa voi olla luottosuojana kuntien ja hyvinvointialueiden myöntämiä takauksia.
Vakuus voidaan antaa myös sopimusvakuutena ilman erillistä vastavakuutta. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä perusperiaatetta, että vakuuden on perusteltua muodostua ensisijaisesti saamisiin perustuvista vakuuksista. Sopimusvakuuksia voidaan käyttää siinä määrin kuin se on toiminnan tarkoituksen kannalta perusteltua.
Takaustoiminnan yksityiskohdista on sovittu takauskeskuksen ja luottolaitoksen välisessä puitesopimuksessa, jossa on määritelty myös sopimusvakuuksien ehdot.
Takaus voidaan myöntää ilman vakuutta erityisestä syystä ja valtiovarainministeriön erikseen antamalla luvalla.
Antolainakannan lisäksi Kuntarahoituksella on sijoitusomaisuutta. Sijoitusomaisuus on tyypillisesti Kuntien takauskeskuksen takaamaa varainhankintaa, jota ei ole vielä välitetty kunnille, vaan sijoitettu raha- ja pääomamarkkinoille maksuvalmiustarkoituksessa.
Maksuvalmiutensa turvaamiseksi Kuntarahoitus on sitoutunut järjestämään riittäviä valmiusluottojärjestelyjä välttääkseen takauskeskuksen takausvastuun toteutumisen. Tämän vuoksi Kuntien takauskeskus ei edellytä näiden maksuvalmiusjärjestelyjen panttaamista takauskeskukselle.
Edistääkö varainhankinta- ja takausjärjestelmä kuntien velkaantumista?
Kansainvälisillä raha- ja pääomamarkkinoilla toimii lukuisia eri toimijoiden yhteisiä varainhankintajärjestelmiä.
Hyvin toteutettu varainhankintajärjestelmä alentaa velanhoidon kustannuksia. Suomen kuntien yhteisessä varainhankinta- ja takausjärjestelmässä toteutuvat hyvän järjestelmän piirteet: keskinäinen kuri, selkeät vastuusuhteet sekä yhtenäinen lainsäädäntö ja tilinpito.
Nämä kaikki tekijät ovat osaltaan tukeneet sitä, että kuntien velkaantuminen suhteessa bruttokansatuotteeseen on Suomessa pysynyt vakaana, kansainvälisesti verraten alhaisena ja kohdistunut lähes yksinomaan investointeihin.
Kuntien taloudelliset tilanteet vaihtelevat. Miksi ne saavat samalla hinnalla rahaa?
Suomen kuntien moitteettoman luottohistorian sekä kuntatalouksien osin lakiin perustuvien seuranta- ja puuttumismekanismien ansiosta rahoituksen hinnoittelua ei ole tarve eriyttää kuntakohtaisesti. Syynä on muun muassa se, että Suomen konkurssilainsäädännön mukaan kuntaa, kuntayhtymää tai muuta kuntien julkisoikeudellista yhteistoimintaelintä ei voi asettaa konkurssiin.
